Porausta ja pelastuslauttoja

Vuosia sitten kun Itämeren syväkairaushanke laitettiin vireille, ei minulle juolahtanut mieleenkään, että tutkimusmatkalle pääsemiseksi minun olisi kohdattava ja voitettava pelkoni.  Ja näillä peloilla tarkoitan korkean ja suljetun paikan kammoa sekä hammaslääkäripelkoanikin. Voih…

Pitkälle tutkimusmatkalle valmistautuminen vaatii yllättävän paljon etukäteisvalmisteluja. Tutkimukseen ja käytännön työhön liittyvien asioiden lisäksi on läpäistävä tarkat merimieslääkärintarkastukset ja suoritettava vaaditut pelastautumiskoulutukset. Tämä on tietysti ymmärrettävää sillä kun ollaan kaksi kuukautta merellä, maissa käymättä, on syytä olla suhteellisen terve. Helikopterikuljetus laivalta, keskeltä Itämerta maihin hammaslääkäriin tulisi aika kalliiksi. Myös hätätilanteita varten pitäisi koulutuksen olla kunnossa.

Keväällä osallistuin usean päivän pelastautumiskurssille, jossa harjoiteltiin isossa sisäaltaassa ja ulkona erilaisia pelastautumisvälineitä ja niiden käyttöä. Sisäaltaaseen saatiin tuulikoneella oivalliset myrskyolosuhteet ja aallokosta oli noustava omatoimisesti pelastuslauttoihin. Aallokosta vinssattiin myös katon rajassa pörräävään helikopteria simuloivaan vempeleeseen. Tositilanteessa tuo olisi aika tukala paikka. Erilaisissa pelastautumisvälineissa oli loikittava altaaseen viiden metrin korkeudelta ja oli myös kiivettävä erilaisia tikkaita ja verkkoja pitkin takaisin korkeuksiin. Pelkkä kerroksista hyppääminen aiheutti kivaa kutinaa mahanpohjassa. Vaikka nuorena kerroksista uima-altaaseen tulikin paljon loikittua niin nyt vanhempana nuo korkeudet saavat jo jalat tutisemaan mukavasti.

Pelastautumiskurssin kohokohta oli ulkoaltaassa toteutettu vapaapudotteisen pelastusveneen harjoitus. Kymmenen metrin korkeudessa olevaan ahtaantuntuiseen pelastusveneeseen sullouduttiin porukalla. Ahtaissa penkeissä turvavyöt kiinni ja eikun menoksi. Tunnelma oli kyllä sellainen, että jos harjoituksessa menisi joku pieleen, niin tänne jäätäisiin. Kymmenestä metristä veteen pudotus päihitti kyllä Linnanmäen monet vempaimet. Ja lopulta se sujuikin ihan mukavasti ja pehmeästi. Mutta kyllä tuo pelotti etukäteen ja edellisenä yönä tuli nähtyä kaameita painajaisia. Enkä varmaan ollut ainut.

Ennenkuin pääsen tuonne pitkälle tutkimusmatkalle merenpohjaa syväkairaamaan, niin joudun vielä itse kärsimään porauksen uhrina hammaslääkärissä useamman kerran.  Toivottavasti hammasjuurien kairaukset eivät mene liian syvälle.

Kotimaista mallia sedimenttinäytepötkön käsittelystä GTK:n omalla tutkimusaluksella

Kotimaista mallia sedimenttinäytepötkön käsittelystä GTK:n omalla tutkimusaluksella.

Kategoria(t): Matkalle valmistautuminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s