Tipuja ja muruja – eli pöllömpi tapaus (Ale)

Merenpohjan syväkairaus on jatkunut täällä Itämerellä päivin öin, säässä kuin säässä. Jo kuluneeseen viiteen viikkoon on mahtunut aurinkoisia päiviä, kuutamoöitä, tyyntä ja myös tuulista säätä kaatosateineen. Tuuli on pysynyt kuitenkin sen verran aisoissa, että se ei ole pahemmin haitannut työtämme.

Viime yönä kaikki muuttui. Ehkä joku kuiskasi ylös taivaalle pyynnön, kävisipä pian tuulemaan, sillä tuuli ja aallokko nousivat. Aamulla jouduttiin ensimmäisen kerran matkamme aikana keskeyttämään kairaus sään takia. Ei sen takia, että kairaus ei olisi onnistunut, mutta työskentely raskaiden laitteiden kanssa laivan kannella olisi ollut liian vaarallista.

Kairausta Greatship Manishalla pienessa mainingissa Landsortin syvänteellä. Video: Aarno Kotilainen©ECORD/IODP.

Aamulla hytissäkin tuon laivan keinunnan sai tuta viimeistään suihkussa käydessä. Suihkun seinällä olevat käsikahvat olivat tarpeeseen sillä niistä oli pidettävä tiukasti kiinni, pysyäkseen suihkun alla. Ja pöntölläkin oli istuttava suhteellisen tukevasti. Pökäleet kintuissa, vessan lattialla istuen, ei ole muksua aloittaa uutta työpäivää.

Kotomaassa kuulemma talvi tekee jo tuloaan. Täällä lunta ei ole vielä onneksi näkynyt. Lähestyvän talven kuitenkin aistii viilenneestä säästä sekä muuttolinnuista, joita aina silloin tällöin laskeutuu aluksellemme lepäilemään.

Upein ilmestys on ollut aluksellamme jo muutaman päivän majaillut sarvipöllö. Väsynyt ja nälkiintynyt pöllö on saanut laivan intialaiselta miehistöltä asiaan kuuluvaa ravintoa. Haluaisin painottaa sitä, että pöllö ei ole joutunut täällä ravinnoksi. Päiväsaikaan tuolla ulkona merellä sitä kuitenkin uhkaavat uljaat merikotkat. Viisaita otuksia nuo pöllöt – tuo kaunis pöllömme varmaan tiesi, että tämä alus suuntaa kohti etelää ja sen kyydissä saisi ilmaisen ja turvallisen matkan, ja ehkä jotain syötävääkin.

Kairausalus Greatship Manishalla vieraillut sarvipöllö. Kuva: Carol Cotterill©ECORD/IODP.

Kairausalus Greatship Manishalla vieraillut sarvipöllö. Kuva: Carol Cotterill©ECORD/IODP.

Tuuli käy laantumaan – pääsemme varmaankin jatkamaan kairausta yöllä, ellei joku sitten taas kuiskaa Jennin ihanan Missä Muruseni On -laulun sanoja öiselle taivaalle; ”…kävisipä pian tuulemaan, tuuli tuule sinne missä muruseni on, leiki hetki hänen hiuksillaan, kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin…”.

Kategoria(t): Matkalla. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Tipuja ja muruja – eli pöllömpi tapaus (Ale)

  1. Veli-Pekka sanoo:

    Hienoja tunnelmapaloja on blogissanne, kiitos niistä ! Toivottavasti syysmyrskyt antavat odottaa tuloaan vielä pitkään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s