Tuulispää (Outi)

Maanantaina tunnelmat olivat odottavat, kuinka kauan töitä voidaan jatkaa, ja millaiseksi sää muuttuu? Iltapäivällä hieman ennen kahta taivaalle kerääntyi synkeän näköinen musta pilvimuuri, ja savumainen harso liikkui pilvimuurin edellä.

Tasanteellaan ollut roughneck huomasi saman, radioi tiedon alas ja komennettiin välittömästi kapuamaan kannelle. Samantien alkoi vimmaisa kairausputken nosto-operaatio.

Noin vartissa kohtuullisen tyyni meri muuttui vaahtopäiseksi aallokoksi ja tuuli alkoi piiskata alusta. Vapaavuorossa olleista suuri osa kiipesi äkkiä komentosillalle katselemaan myrskyn saapumista. Tuuli pöllytti vettä raivokkaasti ja sumumaiset pärskeet näyttivät lähes lumisateelta tumman veden yllä.

Ja aallot kasvavat. Kuva: Aarno Kotilainen © ECORD/IODP.

Tässä vaiheessa ei voinut olla ajattelematta, kuinka ikävää olisi olla avoimemmalla merialueella. Rannan läheisyys piti aallot koko ajan melko matalina ja tuuli repi aallonharjat vielä latteammiksi.

Mutta tuuli oli raivokas, ensin kovimmat puuskat olivat 40 solmua, sitten noin 60, 70, 80…kovimman puuskan nopeudeksi tuli lopulta 98 solmua (noin 180km/h), tuulen keskinopeus vaihteli 60 – 80 solmun välillä. Ilmanpuntarinkin mukaan sää oli myrskyisä.

Greatship Manishan ohjaamon tuulimittarin lukemat, 98 solmua tunnissa. Kuva: Dave Smith © ECORD/IODP.

Kontissa olleet raportoivat hurjasta melusta ja ajoittaisesta ulkona liikkumisen hankaluudesta. Tähän asti hienosti palvellut sadepressumme ei enää kestänyt hurrikaaniluokkaan kivunnutta tuulta, tämä oli kuitenkin ainoa näkyvä todiste myrskystä seuraavan vuorovaihdon yhteydessä.