Tutkimusmatka on takana ja olemme sopeutuneet normaaliin elämänrytmiin. Jälkikeikunnasta ja univeloistakin on päästy jo eroon. Pienen palautumistovin jälkeen voi nyt miettiä, mitä Expedition 347:stä jäi mieleen ja mitä tulevaisuudessa toivottavasti tapahtuu.
Ammatillisesti kokemus oli erinomainen. Tiiminä työskenteleminen, mahdollisuus keskustella eri alojen asiantuntijoiden kanssa ja ”iloinen tieteellinen spekuloiminen” riemastuttivat jäyhiä suomalaisia. Innostunut ja rento tunnelma, mahtavat työkaverit ja ilo uuden löytämisestä sai jaksamaan kaksi kuukautta. Myös syväkairauksen tekninen puoli oli erittäin kiehtovaa. Miinuspuolelle menee oikeastaan vain retken kesto, kyllä viimeiset päivät laskettiin jo tunteja, milloin pääsee maihin ja kotiin.
Tutkimusmatkan aikana aineistoja eli sedimenttinäytesarjoja, siis niitä pötkylöitä, kerättiin merenpohjasta noin 1.5 kilometriä, yhteensä 8:lta eri tutkimuspisteeltä.
Loppuvuoden aikana hiotaan tutkimussuunnitelmaa ja tarkennettua näytteenottosuunnitelmaa. Ensi vuoden alussa päästään katsomaan ja tutkimaan tarkemmin mitä koko sedimenttikomeus sisällään pitää. Koko tutkimusprojektin kannalta tärkeää on saada sedimenttiyksiköille ikiä. Muuten aineistoa ei voida kunnolla kytkeä alueen jäätiköitymis- ja jään vetäytymishistoriaan. Aineistossa riittää pähkäiltävää varmasti pitkäksi aikaa. Kiinnostavia kysymyksiä ovat esimerkiksi mannerjäätikön vetäytymisdynamiikka ja Baltian jääjärveen liittyvät tapahtumat sekä muinaisen Itämeren ympäristöolot.
Kokoonnumme tutkimusmatkalle osallistuneiden tutkijoiden kanssa Bremenissä Saksassa tammi-helmikuussa 2014 järjestettävään työpajaan. Neljän viikon aikana nuo kaikki matkalla otetut sedimenttipötkylät avataan ja varsinaiset tutkimukset alkavat. Itämeren IODP-syväkairaustutkimusten etenemistä voitte seurata blogissamme ensi vuoden puolella.
The IODP Expedition 347 team. Kuva: Captain Nikhil Kanetkar©ECORD/IODP
Blogi: Itämeren syväkairaushanke (IODP Itämeri) 