Sedimenttiä liukuhihnalta (Ale)

Näyteputket oli jo tutkimusmatkalla sahattu 1.5 metriä pitkiksi pötköiksi. Mitä niille kaikille 1.6 kilometrille sedimenttipötköjä Bremenissä sitten tehtiin? Täällä ne sitten halkaistiin kahdeksi puolikkaaksi: työkappaleeksi ja arkistokappaleeksi.

Sedimenttipötkö halkaistavana. Kuva: Michael Kenzler©ECORD_IODP

Sedimenttipötkö halkaistavana. Kuva: Michael Kenzler©ECORD_IODP

Arkistokappale kiikutettiin heti halkaisuoperaation jälkeen suoraan valokuvattavaksi (line scanning) ja sen jälkeen sedimentologien työpöydälle. Sedimentologit kuvasivat näytesarjat/sedimentit visuaalisesti (mm. sedimentin koostumus, väri, rakenteet) ja kirjasivat kaikki havainnot tietojärjestelmään. Tämän jälkeen arkistokappale näyteputkesta kiikutettiin kylmävarastoon tuhansien ja taas tuhansien näyteputkien joukkoon, odottamaan sitä päivää kun joku innokas tutkija saattaisi sen taas päivänvaloon hetkeksi, uusien tutkimusten kohteeksi.

Sedimentologi Sandra kirjoittamassa havaintojaan sedimenttinäytteistä. Kuva: AarnoKotilainen@ECORD_IODP

Sedimentologi Sandra kirjoittamassa havaintojaan sedimenttinäytteistä. Kuva: AarnoKotilainen@ECORD_IODP

Työkappale kiikutettiin halkaistuna ensiksi värianalysointiin. Sedimentin pinta trimmattiin ja sen pinnalle asetettiiin väriskannausta varten elmukelmua muistuttava kalvo. Väriskannerin (color reflectance spectrophotometry) liukuhihnalle asetettu näyteputki ajettiin sitten skannerin läpi, ja valon heijastavuus sedimentistä saatiin mitattua automaattisesti. Kaikille tutkijoille oli annettu omat tehtävät ja minulle oli uskottu, yhdessä iltavuorossa olevan ranskalaisen kollegani Anne-Sophien kanssa, tästä väriskannauksesta vastaaminen.  Apuja saatiin tietysti tarvittaessa paikallisista ammattilaisilta. Väriskannauksen jälkeen näyteputki kiikutettiin viereiseen sedimenttilaboratorioon, jossa innokas tutkijajoukko kävi sedimentin kimppuun kuin muurahaislauma. Tarkkaan laaditun näytteenottosuunnitelman mukaisesti näyteputkista kaavittiin erikokoisia näytteitä, mitä erikoisimmilla vempaimilla. Näytteitä kerättiin jo täällä Bremenin kuukauden työrupeaman aikana tehtäviin tutkimuksiin sekä meidän kaikkien omiin post-cruise tutkimuksiin.

Sarah ja Andrea (etualalla) ottamassa näytteitä sedimenttipötköistä. Kuva: Michael Kenzler©ECORD_IODP

Sarah ja Andrea (etualalla) ottamassa näytteitä sedimenttipötköistä. Kuva: Michael Kenzler©ECORD_IODP

Kun halutut näytteet oli sedimenttipötköistä kaavittu, niin myös nämä työkappaleet sedimenttiputkista, tai siis jäljellä olevat rippeet niistä, päätyivät kylmävarastoon odottamaan taas joskus päivänvaloon pääsyä.

Kategoria(t): Matkalla. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s